”Kirjoittaminen on tapani hahmottaa maailmaa” – haastattelussa kevään esikoiskirjailijamenestys Kata Melander

”Orastavaa taiturimaisuutta”
– Sanna Jääskeläinen, Karjalainen-lehti

”En itke usein kirjaa lukiessani. En ole muutenkaan tätä nykyä mikään itkuherkkä, mutta voi miten itkinkään tätä kirjaa lukiessani. – – Älä irrota on kauneinta, vahvinta ja koskettavinta mitä olen vähään aikaan lukenut.”
– Krista Airola, Lukutoukan kulttuuriblogi

”Melander on päässyt kirjassaan ainutlaatuiselle inhimillisyyden ja ihmisyyden tasolle, niiden kauniine ja rumine puolineen. – – Kirja herätti niin paljon tunteita ja ajatuksia sekä ravisteli pohtimaan omia asenteitani, että uskon lukevani tämän kirjan monta kertaa uudelleen.”
– Katri, Bookishteaparty -blogi

Muun muassa tällaisia arvioita on kerännyt tammikuussa 2017 julkaistu Älä irrota, kirjailija Kata Melanderin esikoisromaani. Älä irrota kertoo pyörätuoliin sidotun Saaran ja tahollaan naimisissa olevan Petterin rakkaustarinan, joka ei todellakaan ole siloteltua Hollywood-glamouria. Kirja päästää arastelemattomasti ääneen päähenkilön, jonka näkökulma käsittelee vammaisuuden, kivun ja seksuaalisuuden ulottuvuuksia harvinaisen rohkeasti ja rehellisesti.

”Melanderin esikoisteos on taidolla kirjoitettu romaani rakastamisen vaikeudesta, siitä millaista on elää kehonsa vankina, sekä itsekkyyden ja antautumisen ristiaallokosta.”
– Katja Jalkanen, Lumiomena -blogi

Kata Melander itse lähti kirjaprojektiinsa niin tinkimättömällä, rohkealla ja sinnikkäällä asenteella, että konservatiivisella kirjallisuusalalla harvoin moista näkee. Hän valitsi julkaista kirjansa kustannuspalvelun kautta, mutta samaan aikaan oli alusta pitäen itsestäänselvää, että tämä kirja tehdään vähintään niin ammattitaitoisesti ja laadulla kuin mikä tahansa perinteisen kustantamon kautta julkaistu kirja.

Kata myös teki kattavaa, aktiivista ja erittäin menestyksekästä pohjatyötä netissä ja sosiaalisessa mediassa kirjan markkinointia ajatellen: hän on käytännössä kenen tahansa kunnianhimoisen kirjailijan malliesimerkki.

Tottahan halusimme siis sukeltaa syvemmälle Katan maailmaan ja kuulla esikoiskirjailijan tuntemuksia nyt, kun kirja on ollut ulkona lähes puoli vuotta… ja menestynyt esimerkiksi kylmien myyntilukujen valossa paremmin kuin valtaosa perinteisten kustantamojen kevätuutuuslistoilla keikkuvista kirjoista.

Kata Melander, kuinka kauan olet harrastanut kirjoittamista ennen esikoisromaaniasi?

Olen harrastanut kirjoittamista 6-vuotiaasta asti – aika kauan, siis. Yksi iso askel kirjoittajanurallani oli, kun yläkoulun äidinkielenopettajani alkoi ohjata kirjoittamistani seiskaluokalla, lukiossa äidinkielenopettajani aloitti ohjaamiseni yläkoulunopeni rinnalla. Aikuisuuden kynnyksellä tutustuin toiseen romaanini kustannustoimittajaan ja kävin proosakirjoittamisen mestarikurssin. Kirjoittaminen on imaissut vähitellen täysin, vaikka olenkin edelleen kielioppinörtti.

Miksi kirjoitat?

Kirjoittaminen on tapani hahmottaa maailmaa, ja tutkia maailmaa eri näkökulmista. Kun olen kirjoittanut niin kauan, kirjoittamisesta on tullut minulle elämäntapa, jota ilman on vaikea ollakaan.

Mistä sait idean esikoisromaaniisi Älä irrota?

Sairastuin itse kipuun äkillisesti fysioterapiakäynnin jälkeen. Toki minulla oli ollut sitä ennenkin kipuongelmaa, mutta silloin kaikki tuli räjähtämällä päälle. Sairastuminen oli minulle sokki, joka muutti elämäni täysin ja aloin purkaa pelkästään kipua autofiktion keinoin, ilman nykyisiä päähenkilöitäni Saaraa ja Petteriä.

Älä irrota käsittelee vaikeita teemoja, jotka ovat sinulle hyvin henkilökohtaisia. Oliko niiden muotoileminen tekstiksi suurelle yleisölle vaikeaa?

Oli ja ei. Siinä mielessä ei ollut, että tarina oli minulle koko ajan fiktiivinen. Esimerkiksi Saaran elämään kuuluvat hyvin erilaiset tilanteet kuin omaan elämääni. Siinä mielessä puolestaan oli vaikeaa, että kirjoitusprosessin aikana minulla oli ongelmia jalkani kanssa, ja etenkin Saaran tunteet kipuun ja kivun pelkoon liittyen tulivat hyvin lähelle.

Miksi halusit kirjoittaa juuri tämän tarinan?

Minulle oli yksinkertaisesti tärkeää tuoda kivun, naiseuden, vammaisuuden ja seksuaalisuuden teemoja esille. Etenkin sen kautta, että julkisuudessa kuva vammaisesta ihmisestä on hyvin kapea. Halusin marssittaa näyttämölle nuoren naisen, joka on vammaisuudestaan huolimatta samanlainen nuori nainen toiveineen ja haluineen kuin kaikki muutkin – ja jonka elämää vammaisuus ei silti määrittele.

Kirjoitatko mieluummin omasta kokemuksesta kumpuavia tekstejä kuten Älä irrota, vai teetkö joskus myös täysin mielikuvituksellisia tarinoita?

Mielenkiintoinen kysymyksenasettelu! Sen verran tarkennan, että omaa kokemusta romaanissa ei varsinaisesti ole muuta kuin kivun kokemus ja tietyt tunteet naisena olemisesta, ja kun ne ovat vahvasti muunneltuja, ovatko ne omia kokemuksia kuitenkaan?

Fiktio ottaa aina aiheensa, tapansa ja tunteensa läheltä ja kaukaa, joten siinä mielessä en usko, että kukaan kirjoittaja pystyy koskaan täysin kirjoittamaan itseään ulos tarinasta. Mutta en oikeastaan ajattele ikinä tätä, sillä aihe valitsee itse itsensä. Siitä kirjoittaa, mikä alkaa tarpeeksi kiinnostaa. Olen kirjoittanut tarinoita sekä hyvin lähellä omaa kokemustani että hyvin kaukaa, joten siinä mielessä asia on minulle merkityksetön.

Minkä koet vaikeimmaksi asiaksi kirjoittamisessa?

Vaikeinta on kokonaisuus. Varsinkin romaanissa: että kokonaisrakenne on eheä, juoni etenee juuri sopivaan tahtiin, että henkilöhahmoissa on tarpeeksi syvyyttä, dialogi toimii ja teemat pysyvät koko ajan tasapainoisesti mukana. Välilllä tuntuu, että romaania voisi hioa loputtomiin.

Mikä kirjoittamisessa on parasta?

Parasta on irtaantuminen tästä todellisuudesta sekä sellainen luojamainen fiilis. Kirjailija päättää kaikesta juonesta henkilöiden ajatuksiin. Kaikkivoipaisuuden tunne on tervehdyttävää varsinkin silloin, kun tuntuu, että omassa elämässään ei voi tarpeeksi päättää itse. Esimerkiksi kipu on minulle edelleen toisinaan hirveän iso rajoite.

Mikä on tavoitteesi, kun kirjoitat?

Hiukan sorkkia lukijan arvomaailmaa ja ajatustapoja. Haastaa ne.

Satumme tietämään, että sinulla on ollut omasta takaa kustannustoimitustiimi, joka on kiistämättömästi aivan kotimaamme huippua. Mitä käytännön apua kustannustoimittajasta on?

Kyllä minulla on ollut huippuluokan toimitustiimi. Kustannustoimittajan kanssa työskentely luo ennen kaikkea turvan ja peilin omalle kirjoittamiselle: turva siten ajatellen, että on yhteinen linja, minne suuntaan tekstiä lähdetään viemään ja koko ajan toinen matkassa mukana, turvaamassa oikeaa suuntaa.

Toisaalta kustannustoimittaja on peili ja haastaa, että mitä jos kokeiltaisiinkin tätä ja tuota, olisiko lopputulos siten parempi. Kustannustoimittaminen on sen ilmiömäistä näkemistä, mitä seuraavassa versiossa on, mutta jota nyt ei vielä ole – ja hänellä on usein tarjota myös välineet tavoitteen saavuttamiseksi.

Miltä tuntui saada käsikirjoitus ensimmäistä kertaa takaisin kustannustoimittajalta, kaikkine kommentteineen ja kritiikkeineen?

Suurimman osan toimitustiimistäni tunnen entuudestaan ja olemme tehneet yhteistyötä tekstieni parissa joidenkuiden kanssa jo vuosia – siinä mielessä tilanteessa ei ollut mitään uutta. Mutta olihan se hieno tunne, sillä silloin tiesi työstävänsä esikoisromaaniaan.

Voisitko kuvitella kirjoittavasi seuraavan kirjan ilman kustannustoimittajan apua? 

En. Kuten yllä tulee ilmi, kustannustoimittaminen on romaanin tekemisen ydin. Kustannustoimittajalla on niin iso ja tärkeä rooli, että hänen näkökulmiaan en missään nimessä jättäisi käyttämättä!

Aiotko kirjoittaa seuraavan kirjan ylipäätään?

Kyllä. Olen jo aloittanut perheromaanin kässäriä, mutta en uskalla luvata, mitä sieltä oikeasti tulee.

Mikä olisi sinun vinkkisi aloittelevalle kirjoittajalle?

Sanoisin, että kirjoittaminen on työtä. Kun jaksaa puurtaa palautteiden ja monien ja taas monien versioiden kanssa ja säilyttää silti innostuksensa, on jo tosi pitkällä.

Olet ollut Type & Tell Suomen mukana ihan alusta pitäen. Mikä sai sinut alun perin tutustumaan T&T:n palveluun?

Kuulin T&T:stä toimitustiimiltäni ja hetken asioihin perehdyttyäni uskalsin lähteä mukaan.

Mikä vakuutti sinut lähtemään mukaan ihan oikeasti?

Saimme tiimini kanssa tehtyä hyvän romaanisuunnitelman, johon uskoin ja ennen kaikkea T&T:n ammattimaisuus viehätti: mahdollisuus tehdä romaani kustantamon tapaan, ei harrastellen, vaikka T&T:n palvelupohjaan varmasti mahtuu mahdollisuus tehdä kirja vain omaksi ilokseen.

Onko Type & Tell muuttunut tässä välissä?

Kyllä se on vähän muuttunut – lähinnä sen vuoksi, että kun henkilöt vaihtuivat, vaihtuu myös enemmän tai vähemmän tekemisen tapa. Kaikkien kanssa on ollut kyllä kiva tehdä yhteistyötä!

Mitä olet oppinut matkasi varrella, kun olet itsenäisesti tehnyt, suunnitellut ja julkaissut kirjasi?

Kirja-ala on monisyinen, kiehtova mutta konservatiivinenkin. Mutta kyllä täällä paljon arvostetaan myös ennakkoluulotonta ja ammattimaista asennettakin lähtökohtaisesti.


Vielä loppuun Katan listaukset tähdellisistä asioista kuten…

Lempikirjat, Top 3:

Apua!

  • Minna Canth: Anna Liisa

Tähän tekstiin hurahdin tehdessäni siitä analyysityön kirjallisuuden opintoihini. Melodraama, mutta silti niin järkyttävän monitasoinen, kipeä ja kaunis.

  • Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

Kinnusen tapa kuvata arkea, elämän kipupisteitä ja mielen maisemia yksinkertaisesti lumoaa.

  • Juhani Aho: Papin tytär – Papin rouva

Tämä romaanipari vain vahvisti rakkauttani Ahon kieleen ja Ahon hahmojen hienovireiseen psykologiaan. Mitä kaikkea ihminen kätkeekään sisällensä!

Oma kirjallinen esikuva:

Yllä oleva kolmikko on tässä aika vahvoilla. Ehkä isoimmaksi nousee kuitenkin Canth. Rohkea ihminen, joka ei pelännyt murtaa yhtäkään yhteiskunnan standardia.

Sana-assosiaatiopeli – kirjoita ensimmäinen asia, joka tulee mieleen sanasta:

  • Esikoisromaani:  Unelmien täyttymys
  • Inspiraatio:  Vie eteenpäin.
  • Omakustanne:  Ei enää entisensä.
  • Vammaisuus:  Ominaisuus.
  • Tulevaisuus:  Avoinna.

Älä irrota on saatavilla kaikista hyvin varustelluista kotimaisista kirjakaupoista. Kirjaa voi tilata mm. Adlibriksesta sekä painettuna että e-kirjana.

”Melander on kirjoittanut rohkean, koskettavan ja monessa kohtaa kauniin esikoisromaanin.”
– Tuomas Aitonurmi, Tekstiluola -blogi

”Älä irrota tarttuu periaatteessa yksinkertaiseen ja kiistattomaan faktaan, joka ei tahdo ulkonäkökeskeisessä yhteiskunnassamme kuitenkaan tulla ymmärretyksi: tasa-arvo on myös vammaisten oikeus.”
– Mari Viertola, Turun Sanomat

”Melanderin kirja on tervetullut ja raikas tuulahdus suomalaisen kirjallisuuden kentälle.”
– Vakka-Suomen Sanomat

Artikkelissa käytetty kuva Kata Melanderista on Johanna Ahosen ottama.

Salla Harjula

Salla Harjula