”Tärkeä oppi tässä oli se, että minä tein sen!” – haastattelussa T&T-kirjailija Antti Taavila

Type & Tell on toiminut Suomessa nyt noin vuoden päivät. Siksi halusimme jutella kirjailijoidemme kanssa, kuunnella heitä ja ottaa selvää siitä, mikä heidät innoitti kirjaprojektiin… ja tietenkin kuulla suorat sanat siitä, miten projekti lopulta sujui!

Julkaisemme blogissamme tämän kesän aikana siis pienen sarjan erilaisten T&T-kirjailijoiden tarinoita.

Antti Taavilan veijariromaani Suomalainen Oktoberfest ilmestyi kauttamme huhtikuussa 2017. Suomalaisen kunnallishallinnon asiantuntija sai tarina-idean, sai siitä hyvää palautetta, ja lopulta otti härkää sarvista ja päätti julkaista kirjan itsenäisesti.

Kuinka kauan olet harrastanut kirjoittamista?

Voisi kai sanoa, että ”koko pienen ikäni”. Ainekirjoitus oli koulussa lempiaineeni. Kielioppi ei niinkään, mutta aineita tykkäsin aina kirjoitella. Monille koulukavereille se oli tuskaista, mutta minulle jostain syystä helppoa.

Mikä sai sinut aloittamaan?

Kaiketi melkein jokaiselle kirjojen suurkuluttajalle tulee jossain vaiheessa mieleen, että ”miksenkö minäkin pystyisi tuohon” (kirjan kirjoittamiseen). Näin ainakin minulle kävi.

Mistä sait idean uutuuskirjallesi Suomalainen Oktoberfest, ja miksi halusit julkaista sen?

Alkutahdit Suomalaiselle Oktoberfestille lyötiin vuosia sitten. En edes muista minä vuonna. Tarina ei vain oikein lähtenyt liikkeelle.

Kävin sitten noin kuusi vuotta sitten Helsingin Työväenopiston kurssin kirjoittamisesta (kurssin nimeä en enää muista). Opettaja antoi positiivista palautetta teksteistäni. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että positiivista palautetta saivat kyllä kaikki muutkin 🙂 Kurssi ja sieltä saatu palaute palauttivat kuitenkin uskon kirjoittamiseen ja niin lähdin kehittelemään tarinaa uudelleen ja uudesta näkökulmasta.

Siviilityöni ja muut velvoitteet sekä harrastukset vain venyttivät projektia vuosilla. Sain kirjan valmiiksi viime vuonna ja lähetin sen useille kustantajille, mutta kirja ei kuitenkaan ylittänyt julkaisukynnystä. Koska kirjaan panostettu työmäärä oli kuitenkin melkoinen, päätin sitten julkaista kirjan omakustanteena.

Mikä on tärkein tavoitteesi, kun kirjoitat?

Kirjoittaa niin hyvä tarina, että joku muukin lukisi sen loppuun.

Käytitkö mitään apua kirjan kirjoitusprosessissa?

Käytin kirjan Nuoren Voiman Liiton arvostelupalvelussa. Kommentit olivat positiivisia ja parannusehdotukset pyrin ottamaan huomioon. Loppuvaiheessa annoin tekstin vielä työkaverilleni, joka tarkkana miehenä kävi vielä läpi mm. kirjoitusvirheitä.

Ehdoton edellytys on mielestäni se, että joku tai jotkut ulkopuoliset lukevat tekstin. Omalle tekstille tulee helposti ”sokeaksi” ja niinpä lopulliseen tekstiin saattaa päätyä jopa selviä kirjoitusvirheitä, jos joku ulkopuolinen ei käy tekstiä lävitse.

Entäpä kirjan ulkoasun suunnittelussa?

Kirjan kansikuva on ilmaisesta Pixabay -palvelusta. Kansisuunnittelun teki graafikko-tuottaja Kimmo K. Koskinen Type & Tellistä. Ja hyvät kannet tekikin.

Mikä sai sinut alun perin tutustumaan Type & Tellin palveluun?

Törmäsin Type & Telliin Internetissä. Juttelin sitten viime syksynä Helsingin Kirjamessuilla T&T:n ständillä projektipäällikkö Sallan kanssa ja siitä se hiljalleen lähti…

Mikä vakuutti sinut lähtemään mukaan ihan oikeasti?

Koska kirja oli periaatteessa jo ”valmis”, niin päätin, että kyllä minä sen itse pystyn myös taittamaan T&T:n kirjatyökalulla.

Toki kirjoitin kirjasta osia uudestaan ja uudestaan… Ja tiivistin kirjaa, niin kuin Nuoren Voiman Liiton arvostelija suositti. Ja tosiaan, kirjaan panostettu aika alkoi olla jo niin suurta, että jotain konkreettista oli pakko saada panostukselle 🙂

Oletko aiemmin tehnyt tai harkinnut omakustanteen tekoa tai kustannuspalvelun käyttöä kirjan julkaisuun?

En ole tehnyt omakustannetta, enkä ole aiemmin vakavasti harkinnut. Olen joskus kymmenen vuotta sitten lähettänyt kirjan kustantajille, mutta sitäkään ei julkaistu. Silloin harkitsin omakustannetta, mutta se sitten jäi. Kirja on kyllä edelleen pöytälaatikossa, tai tarkemmin ottaen kovalevyllä.

Mitä olet oppinut matkan varrella, kun olet itsenäisesti tehnyt, suunnitellut ja julkaissut kirjasi?

Moni kirjailija on sanonut, että sitä mitä kirjailija tarvitsee, on hyvät istumalihakset. Tämä on täysin totta. Ja itsellä tämä korostuu ennen kaikkea siksi, että siviilityönikin on pitkälti istumista tietokoneen ääressä.

Tärkeä oppi oli myös se, että minä tein sen! Ja lisää seuraa, tavalla tai toisella…

Miltä työskentely kirjatyökalun kanssa tuntui?

Kyllähän se sujui. Ohjeita ja ohjeistusta ei tietysti koskaan ole liikaa. Sitä voisi vielä kehittää. Rasittavinta taittovaiheessa oli se, että tavutusominaisuus ei toiminut aina kunnolla. Jotkut pitkät sanat eivät vain tavuttuneet ja tekstiin jäi isoja koloja. Muuta keinoa en lopulta keksinyt, kuin että pitkät sanat tuli korvata synonyymeillä tai sitten lisätä tekstiin sanoja, jotta kolot häipyivät.   

Miltä työn lopputulos tuntuu?

Erittäin hienolta. Vaikka kyseessä onkin omakustanne, kirja näyttää ainakin minusta ulospäin ammattimaisesti tehdyltä. Sisältöön olen jäävi ottamaan kantaa…

Voisitko ajatella julkaisevasi myös seuraavan kirjan kustannuspalvelun kautta tai omakustanteena? 

Mikä ettei. Tietysti, aina parempi jos joku kustantaisi.

Ja loppuun klassikko, mutta aina niin vaikea, kysymys. Antti Taavilan lempikirjat: Top 3!

Olen jo pitkään itse asiassa lukenut selvästi enemmän tietokirjoja (mm. elämäkertoja ja historiaa) kuin romaaneja. Mutta jos puhutaan romaaneista, niin:

Väinö Linna: Tuntematon Sotilas.

Tuntematon on klassikko, minulle kirjana ylitse muiden. Sotakirjana kirja on autenttisuudessaan vertaansa vailla. Valtaosa sodasta on muuta kuin sotimista: odottamista, lepoa, siirtymistä paikasta toiseen ja tarinointia. Juuri viimeksi mainittua Linna kuvaa hyvin. Erilaiset henkilöhahmot ovat loistavia ja dialogi sujuvaa.

Jo Nesbø: Harry Hole -sarja.

Nesbøn Harry Hole -kirjat ovat uskomattoman koukuttavia. Ne ovat paksuja, mutta lukemista ei millään malttaisi lopettaa. Juonenkäänteet ovat yllättäviä ja myös hyviksille voi käydä huonosti. Kirjat ovat paikoitellen oikeasti jännittäviä.

James Ellroy: L.A. – Langennut kaupunki.

Yksi hyvän kirjan merkki on minusta se, että lukija ”alkaa nähdä” kirjan tapahtumat. Ellroyn kirjat ovat minulle juuri sellaisia. Menneiden vuosikymmenten Los Angeles suorastaan avautuu verkkokalvolle Ellroy käsittelyssä. L.A. – Langennut kaupunki – kuten muutkaan Ellroy kirjat – ei ole helppo kirja: henkilöhahmojen määrä on suuri ja sivujuonteita pilvin pimein.


Antti Taavilan veijariromaani Suomalainen Oktoberfest on nyt saatavilla kaikista hyvin varustelluista kirjakaupoista. Muun muassa Adlibris myy romaania tämän linkin takana.

Salla Harjula

Salla Harjula